sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Joulunäytelmä: Niko -lentäjän poika

Näyttelijät: Niko-poro, Julius-liito-orava, Wilma-lumiukko, Essi-villakoira, susi ja kertoja

Ensimmäinen näytös:
Kertoja: Julius-liito-orava liiteli eräänä päivänä pitkin poikin Lapin lumista autiomaata hyvän ystävänsä Niko-poron kanssa.  
Niko: ”Wau, kylläpä tuo näyttää mielettömän upealta! Voi, kunpa minäkin osaisin lentää!”

Julius: ”Heh, ethän sinä poika pysty lentämään! Sinähän olet poro! Jos olisit tälläinen pieni ja siro liito-orava, kuten minäkin, sinulla olisi jotain mahdollisuuksia oppia, mutta ei ei! Hahaha, mikä ajatus!”

Niko mököttää yleisöön katsoen hetken, laittaa kädet puuskaan ja huulet mutruun.

Niko: ”Kyllähän maailmassa on paljon lentäviä poroja! Mm. Petteri Punakuono jengeineen Korvatunturilla, etkö sä oo nähny niitä muka Tubessa??”

Julius: ”Joo, mutta nehän ovat töissä Joulupukilla. Ei kuka tahansa poro pysty lentämään, sehän olisi ihan naurettavaa! Täällä Lapissakin olisi kauhea ruuhka taivaalla koko ajan! Ja voi sitä taivaalta tippuvien papanoiden määrää. OI voi voi.”  (Nauraa hirnuen.)

Niko: ”Oletpas sinä ilkeä. Ehkä en sitten kerrokaan sinulle salaisuuttani.” (Katsoo alta kulmien Juliusta.)

Julius: ”AAi mitä salaisuutta?? Minä RAKASTAN salaisuuksia! Kerro ihmeessä!”

Niko: ”Sinähän tiedät, että kukaan porotokasta ei tiedä, kuka minun isäni on… Mutta… minä tiedän! Minun isäni kuuluu Joulupukin lentolaivueeseen!! Ja minun isäni, jos joku, osaa lentää taitavasti! Varmasti sinuakin paremmin!” (Ilmoittaa voitonriemuisena)

Julius: ”Vai olet sinä lähes sankari siis itsekin? Jaaha. Tuota en kyllä ihan purematta niele. Mutta lupaan kyllä pitää sinulle pari lentotuntia, jos haluat. Sittenhän nähdään, nousevatko sorkat ilmaan!”

Niko: ”Aivan loistavaa, kiitos paljon Julius!” (Halaa Juliusta innoissaan ja he lähtevät lavalta verhojen taa.)

Toinen näytös:

Wilma-lumiukko ja Essi-villakoira seuraavat lentoharjoituksia lavan etuosassa. Niko on puussa eli esim. verhon takana mikin kanssa.

Kertoja: Wilma-lumiukko ja Essi-villakoira ovat tulleet seuraamaan Nikon ja Juliuksen ensimmäisiä yhteisiä lentoharjoituksia läheiseen metsään. Niko sai kovalla vaivalla kiivettyä korkeaan kuuseen… 

Julius: ”No niin, sitten kun olet siellä kuusen latvassa, katsot vain alaspäin ja levität siipesi! Sitten vaan annat mennä!! (Huutaa kovaan ääneen.)

Niko: ”Täh, nyt sä sen vasta sanot. Ei mulla mitään siipiä ole!! Miten mä täältä puusta alas pääsen?? Ei sulla ole sitä sun laskuvarjoa taskussa?”

Julius: ”Ai sitä mun taskuvarjoa? Ei tietenkään!”

Wilma: ”Mulla on mukana - porkkana, auttaako se? Lumiukoillahan ei tunnetusti ole taskuja, joten… ” (Levittää kätensä.) ”Tosin yksi mun serkuista osaa lentää, sillä on ihan oma telkkariohjelma joka jouluaatto!” (Kertoo ylpeänä.)
Musiikkiluokka soittaa: Lumiukko… lyhyt pätkä

Essi: ”Oho, en tiennytkään, että oot sukua julkkikselle! Mutta siis … mulla on turkin kiharrin, voidaan sillä lämmittää ilmaa niin, että syntyy noste, ja noste kannattaa Nikoa ilmassa!” (Sivelee leukaansa älykkään näköisenä.) ”Tiedättehän, lämmin ilma nousee aina ylöspäin, miksei siis Nikokin?”

Wilma: ”Mistä sä ajattelit saada siihen kihartimeen sähköä, revontulista vai?”
Essi tuijottaa takaisin Wilmaa.

Pieni muutaman sekunnin tauko.

Essi: ”Nuuh, nuuh. Haistakaapas ilmaa, täällä haisee ihan susilta! Isoilta ja nälkäisiltä SUSILTA! UI ui ui. (Ulisee peloissaan.)

Kaikki juoksevat lavalta pois.

Kolmas näytös:

Niko kömpii kontaten lavalle.

Niko: ”Ai jai jai, sattuipas pudotus kovasti!” (Hieroo kipeitä sorkkiaan ja sitten katselee ympärilleen.) ”Missä ihmeessä kaikki ovat? Enhän minä nyt niin kauan siellä kuusessa ollut.”

Susi kävelee näyttämölle.

Susi: ”Minähän olinkin haistavani täällä jotain aivan todella herkullista!” (Hykertelee hieroen käpäliään yhteen.)

Niko: ”Huhuh, vieläkin huimaa tuon pudotuksen jäljiltä ja näen lähes pelkkiä tähtiä! Ompas sinulla Julius suuret silmät, - miksi sinulla on noin suuret silmät?” (Katselee sutta silmiään siristellen ja ihmetellen.)

Susi: ”Jotta voisin nähdä sinut paremmin!” (Hihittelee ihastuneena.)

Niko: ”Entä miksi ihmeessä sinulla Julius on noin suuret hampaat? Ethän vaan ole syönyt liikaa tammenterhoja, ne kuulemma kasvattavat hampaita?”

Susi: ”En, minä syön vain herkullisia puusta pudonneita pikkuporoja!” (Huutaa ja hyökkää Nikon luo.)
Niko hieroo silmiään.

Niko: ”Voi ei! Apuaaah! Nyt kyllä lentotaidot tulisivat tarpeeseen!” (Lähtee juoksemaan ympäri lavaa susi perässään.) 

Niko juoksee jyrkänteen/lavan reunalle, pysähtyy ja katsoo lähestyvää sutta kauhuissaan.

Susi: ”Nyt et pääse enää karkuun! Minulla olikin jo hurja nälkä! Sinusta saan mainion paistin.” (Nuolee huuliaan.)

Niko: ”Hahahaa! Niinhän sinä luulet! Minä olen kuitenkin Super-poro ja osaan lentää! Otan vain hieman superjäkälää taskusta, niin näet!” (Niko ottaa taskustaan jäkälää ja syö sen.)

Niko laittaa superviittansa selkäänsä ja lähtee lentoon verhon taakse. Valkokankaalla taustalla pyörii green screenillä tehty video lentävästä porosta Lapin taivaalla.

Susi kääntyy katsomaan videota ja sanoo: ”Mitäh? Onko tuo lintu? Vai lentokone? Eiiiih! SE on lentävä Super-poro!” ARgh! (Ärisee vihaisena ja juoksee lavalta pois.)  

Muutaman sekunnin tauko.

Kertoja: Kaikkien näiden jännittävien tapahtumien jälkeen Niko löysi Korvatunturilta lentäjäisänsä ja pääsi myös tapaamaan Joulupukkia. Isompana Niko työskenteli Korvatunturilla lentäjänä, aivan kuten isänsäkin.
Musiikkiluokka soittaa: Lentäjän poika…jonka aikana näyttelijät järjestäytyvät riviin kumartamaan.

Loppukumarrukset.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti